Meripelastusseura - Kuopion Järvipelastajat

Lue uusi versio KJP:n vuotishistoriasta.

Avaa PDF tiedosto

 

Välähdyksiä Järvipelastuksen 30-vuotisesta toiminnasta

 

ALKUSANAT

Järjestäytyneen järvipelastustoiminnan saavuttaessa Kuopiossa 30-vuoden virstanpylvään 2.3.2001 lienee paikallaan muistella menneitä vuosia ja tapahtumia. Tämä esitys on kirjoittajan subjektiivinen muistelo, eikä pyri olemaan historiallisen tarkka selonteko tapahtuneista. Esitys pohjautuu säilyneisiin kirjallisiin dokumentteihin, kuultuihin kertomuksiin sekä suurelta osin omakohtaiseen mukanatoimintaan. Tässä yhteydessä haluan lausua kiitokset niille lukuisille henkilöille, jotka ovat eläneet kanssani tässä antoisassa toiminnassa.

Raimo Raatikainen

TÄSTÄ SE KAIKKI ALKOI

Vesillä liikkuminen lisääntyi ja kaupungin ympärillä oleva saaristo houkutteli ihmisiä yhä enenemässä määrin "veden henkeen" viettämään vapaa-aikaansa. Lisääntynyt liikenne toi mukanaan myös onnettomuusriskin sekä kasvavan avuntarpeen vesillä. Kuopiossa oli pitkään pohdittu järvellä tapahtuvaa vesipelastustoimintaa ja niinpä 23.2.1971 pidettiin Kuopiossa "keskustelutilaisuus Meripelastusyhdistyksen perustamisesta Kuopioon". Tilaisuuteen osallistui yksitoista aktiivista kansalaista. Kuopio-Kallaveden Rotaryklubi julkaisi kutsun perustavaan kokoukseen Savon Sanomissa 28.2.1971. Kokoukseen, joka pidettiin Hotelli Kuopion Peilisalissa, saapui kolmisenkymmentä asiasta kiinnostunutta. Mukana olivat edustajat Kuopion Urheilusukeltajista, Kuopion Pursiseurasta, Kuopion Ilmailuyhdistyksestä, Savon Vesiensuojeluyhdistyksestä, Kuopion Seitosista sekä Järvisissieistä sekä 25 yksityistä henkilöä. Myöskin poliisi- ja paloviranomaisten taholta tuotiin julki tyytyväisyys pelastusyhdistyksen perustamisesta. Kokouksen, joka pidettiin 2.3.1971, puheenjohtajana toimi Kuopio-Kallaveden Rotaryklubin presidentti Kalevi Kojonkoski. Toiminnan aloittamisesta oli kutsuttu kertomaan Pohjois-Karjalan Pelastuspalvelun keskustoimikunnan asiamies, everstiluutnantti Veikko Pekkarinen, joka selosti järvipelastustoiminnan tarkoitusta ja tarvetta sekä kertoi kokemuksia neljä vuotta aiemmin Joensuuhun perustetun Pohjois-Karjalan Meripelastusyhdistys ry:n toiminnasta.

Perustettavan yhdistyksen tulevan toiminnan tavoitteista kirjoitti Savo-lehti muun muassa seuraavaa: "Uuden yhdistyksen tarkoituksena on järvipelastustoiminnan edistäminen Pohjois-Savossa, tärkeimpänä toimintamuotona ennaltaehkäisevä valistustoiminta sekä aktiivinen pelastustyö. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on oman pelastusaluksen hankkiminen". Perustavassa kokouksessa valittiin Yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi komisario Martti Kemppainen, vääpeli Mauri Vallema, opettaja Veli Saarela, lääninkatsastusmies Kalevi Kojonkoski, insinööri Jaakko Nylund sekä insinööri Pentti Pitkänen. Hallituksen ensimmäisessä kokouksessa valittiin hallituksen puheenjohtajaksi komisario Martti Kemppainen, varapuheenjohtajaksi insinööri Kalevi Kojonkoski ja sihteeriksi Pentti Pitkänen. Pohjois-Savon Järvipelastusyhdistys ry. hyväksyttiin Suomen Meripelastusseuran jäseneksi 10.6.1971. Pohjois-Savon Järvipelastusyhdistys ry:n nimi muutettiin 8.8.1989 Kuopion Järvipelatusyhdistys ry:ksi. Vuoden 2000 lopulla toimeenpantiin nimenmuutos, jolloin nimeksi tuli SMPS Kuopion Järvipelastajat ry.

Toimihenkilöt ja jäsenistö

Puheenjohtajat

1971-76   Martti Kemppainen     1977         Juhani Hassinen

1978-81   Heikki O. Pirinen         1982-85   Raimo Raatikainen

1986        Hannu Venäläinen         1987-88  Eelis Kuivalainen

1989       Lauri Ruotsalainen          1990-91 Pekka Nyström

1992-94 Pasi Koivuniemi              1995-97 Pekka Nyström

1998-2000 Jaakko Juvonen          2001-    Martti Lehtinen

Valtakunnallisestikin yhdistys on ollut edustettuna Suomen Meripelastusseurassa. Johtokuntaan valittiin 1974 ministeri Osmo P. Karttunen ja valtuuskunnassa on ollut 1980-luvulla Pohjois-Savoa edustamassa pankinjohtaja Pentti Tuovinen. Tiedottajana on toiminut vuoden 1999 alusta Esa Mäkinen.SMPS:n varavaltuutettuna on aloittanut vuoden 2001 alusta Martti Lehtinen.

Yhdistyksen jäsenmäärä on vaihdellut 100- 200 jäsenen välillä.

KALUSTO

Perustavassa kokouksessa tuotiin esiin oman pelastusaluksen hankinta ja niinpä sitkeiden neuvottelujen jälkeen Savon Uittoyhdistykseltä ostettiin Savonlinnasta "OLLI"-niminen pikkuhinaaja vuonna 1972. Kauppakirja allekirjoitettiin 15.5.1972 ja kauppahinta oli tuolloin 4 000 markkaa. Aluksen hankintaan ja kunnostukseen otti yhdistys johtokunnan henkilötakauksilla lainan, joka vuosien mittaan saatiin kovalla talkootoiminnalla maksettua takaisin. "OLLI"-alus oli pelastustoiminnassa kesäisin ja sitä kunnostettiin talkoilla aina keväisin. Vuosien uurastuksen tuloksena saatiin "OLLI" tyydyttävään kuntoon, sen runkoon oli vaihdettu uutta peltiä, akselisto oli kunnostettu, polttoainetankit ja ruorihytti oli rakennettu uusiksi, radiokalusto sekä hallintalaitteet oli uusittu ja vanha täysinpalvellut Wickström oli vaihdettu uudempaan Fordin koneeseen. P/v OLLI toimi pelastusaluksena aina vuoteen 1988 saakka, jolloin se 21.3.1988 päivätyllä kauppakirjalla myytiin yksityiselle ja tilalle saatiin Suomen Meripelastusseuralta uusi alus.

Pelastusaluksen juhlalliset kastajaiset suoritettiin 25.5.1988 ja se sai kaupunginjohtaja Olli Hyönän kastamana nimen p/v OLLI I. Koska rannat ovat paikoin matalia ja kivikkoisia eikä pelastusaluksia voitu käyttää tehokkaasti varsinkin rantaetsinnöissä hankittiin 1985 varsinaisen pelastusaluksen rinnalle nopea Buster RS-alumiinivene ja siihen 90 hv perämoottori. Yhdistelmän nimeksi ideoitiin "OLLINKARI". Hankinta monipuolisti toimintamahdollisuuksiamme, mutta toisaalta lisääntyneet kulut rasittivat yhdistyksen taloutta. Busterista saatujen hyvien kokemusten innoittamana hankittiin vielä Sun Buster ja siihen 30 hv perämoottori. Pikkuvene sai nimekseen "PIKKU-OLLI". Yhdistyksen monitaitomiehet varustelivat veneet sekä rakensivat myös tukevan vene trailerin, jolla voitiin kuljettaa jompaa kumpaa venettä. OLLINKARIsta jouduttiin luopumaan vuonna 1992 ja PIKKU-OLLIsta vuonna 1996, jolloin sen tilalle saatiin Avon SR 5.4m-apuvene ja PIKKU-OLLI vaihdettiin perämoottoriin, joka tuli Avonin koneeksi.

Pikkuhiljaa alettiin tähyillä suurempaa alusta Kuopioon. Alusta, joka soveltuisi paremmin koulutuskäyttöön. Jo vuonna 1981 oli etsitty suurempaa alusta ja yhdistyksen edustajat kävivät tutustumassa Varkaudessa m/s Remukseen, mutta totesivat sen liian paljon muutostöitä vaativaksi ja niinpä hankinnasta luovuttiin. Ajatus sai uutta tuulta kun Raha-automaattiyhdistys myönsi 1990-luvun lopulla Suomen Meripelastusseuralle "korvamerkittyä" rahaa isomman aluksen hankkimiseksi Kuopioon. Rahaa oli varattu sen verran, että emme saaneet täysin uutta alusta ja niinpä alkoi kuumeinen käytettyjen alusten etsintä aina ulkomaita myöten.

Helsinkiin oli saatu uusi alus ja monien vaiheiden jälkeen Suomen Meripelastusseura tarjosi meille p/r HARMAJAa. P/r HARMAJA lähti kohti Kuopiota 10.9.1999 ja luovutettiin kuopiolaisille Lappeenrannassa 11.9.1999 klo 22.00. Savonlinnassa "kosmetologilla" käynnin jälkeen P/r Harmaja saapui Kuopioon 2.11.1999. Päivystysalus p/v OLLI I siirrettiin Konnevedelle 15.5.2000 ja mereltä saatiin tilalle p/v OLLI II. Muuta kalustoa hankittiin ilmenneen tarpeen mukaan, aluksissa oli aina mukana varapolttoainetta, työkaluja yms. Pelastusalukseen oli hankittu agrekaatti, jolla saatiin apusähköä tarvittaessa. Mukana olevalla uppopumpulla voitiin tyhjentää veneitä. Alkuaikana oli hankittu myös oman ideoinnin pohjalta valmistettu vuotopressu, jonka avulla voitiin tukkia veneen vuotokohdat. Pressu osoittautui käyttökelpoiseksi ja sen avulla paikattuvene tuotiin vuodon saanut vene Konnuksesta Kuopioon korjattavaksi. Myös miehistön turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota, hankittiin pelastautumispukuja, -haalareita sekä "paukkuliivejä".

Alukset ja veneet

p/v Olli hankittu 1972-1988

Ollinkari 1985-92 (Big Buster ja 90 hv kone)

Pikku-Olli 1986-96 (Buster RS ja 30 hv kone)

p/v Olli I 1988-2000

p/v Olli II 2000- (Kulkuri 30T9)

luttero 1996- (Avon SR 5.4m ja 70hv kone)

p/r Harmaja 1999, nimeksi p/r Herman Saastamoinen 10.7.2000

p/r Herman Saastamoisen apuvene rib (Avon SR 4.2 m ja 40 hv kone)

TOIMINTA VESILLÄ

Vesillä tapahtuva pelastus- ja avustustoiminta lähti vilkkaasti käyntiin sillä jo ensimmäisenä kesänä oli p/v OLLIlla lähes 20 tehtävää ja tällöin ensimmäinen aluksen avustustehtävä oli m/s Warvittaren irrottaminen karilta. Vuonna 1977 mainittiin Suomen Meripelastusseuran julkaisussa p/v OLLIn suorittamista tehtävistä mm:" hinattu moottorivian saaneita aluksia, annettu poliisilaitokselle virka-apua syysmyrskyssä kadonneen venekunnan etsimisessä, tukialuksena hukkuneen etsinnässä, karille ajaneen aluksen irrotus ja hinaaminen, kahden moottoriveneen hinaus myrskyssä satamaan".

Syksyllä 1978 tapahtui järkyttävä Rissalan lento-onnettomuus Juurusvedellä. p/v OLLI oli ainoa siviilialus, joka osallistui usean päivän ajan etsintätehtäviin. Syksyllä 1979 hajosi kovassa myrskyssä Kuopion Syväsatamassa suuri tukkilautta leviten laajalle alueelle. p/v OLLI osallistui lautan kokoamistöihin yli viikon ajan, p/v OLLI avusti myös samaisen lautan lastaamisessa syväväyläaluksiin. Työ oli rankkaa ja syväväyläalusten aikataulut olivat kireät, niinpä pelastusaluksen miehistö kävi ottamassa väliajalla muutaman tunnin unet Kumpusaaren luotsiaseman tiloissa, koska kotiin ei ennättänyt lähteä. Edellä oleva "savotta" kohensi yhdistyksen rahatilannetta huomattavasti.

Kuopion kaupungin rakentaessa vedenottamoa Hietasaloon 1984, p/v OLLI suoritti miehistön kuljetusta työmaalle 14.11.-10.12. välisenä aikana keskimäärin kolme kertaa päivässä. Pienempiä tavarankuljetuksia ja muita "pikkukeikkoja" yhdistys teki asiakkaiden tarpeen mukaan.

Yhdistyksen alukset ovat vuosien mittaan olleet mukana monissa tapahtumissa eripuolilla Pohjois-Savoa turvallisuusveneinä. Tällaisia ovat olleen mm. Kuopion Pursiseuran järjestämät lukuisat purjehduskilpailut, Suomi Meloo ja Finlandia Fishing-tapahtumat, Kultakoukku-kalastuskilpailut Tervossa, UKK-soutu Pielavedeltä Tervoon sekä veneilytapahtumat Kuopiossa, Muuruvedellä, Nilsiässä, Pielavedellä, Rautalammilla ja Tervossa. Edellä olevan on mahdollistanut Buster-venekalusto sekä venetraileri ja tietenkin jäsenistön rajaton innostus asiaan.

PÄIVYSTYS

Järvipelastusyhdistys on järjestänyt viikottaiset päivystysvuorot kippareille keväisin veneilykauden alkaessa. Maissa ollessa päivystävän kippariin sai yhteyden joko puhelimitse tai henkilöhakulaitteen avulla. Yhteydenpito yhdistyksen etsintälaivueiden veneiden kesken sekä yhteydenpito vesiltä maihin koettiin ongelmana 1970-luvun loppupuolella. Ei ollut käytettävissä kännyköitä ja VHF-puhelimet olivat lähinnä ammattikäytössä ja lisäksi ne olivat kalliita sekä vaativat käyttäjältään radiopuhelimenhoitajan tutkinnon.

Tällöin päädyttiin LA-puhelin kaluston hankkimiseen. Perustettiin tukiasema Satamatuvalle, sekä hankittiin veneisiin sopivia LA-puhelimia, jotka luovutettiin lainaan aina veneilykaudeksi etsintälaivueveneisiin. Velvoitteena niille oli satamasta lähtiessään ilmoittaa tukiasemalle liikkumisalue ja -aika, kuunnella kulussa ollessaan puhelinta ja tarvittaessa antaa apua sitä tarvitseville. Monasti sattuikin, että avuntarvitsija sekä lähin kulussa ollut etsintälaivuevene olivat lähellä toisiaan, ja apu oli näin ollen pikaisesti perillä.

Suuri parannus radioliikenteeseen tuli 1980, kun Kuopion Invatalossa Inkilänmäellä aloitti Valto "Saari" Laaksonen ympärivuorokautisen LA-puhelin päivystyksen. Samoihin aikoihin aloitti yhdistyksen laitteilla myös eläkkeelle jäänyt Antton A. "Pykälä" Puttonen Kuopion Säyneensalossa kesämökillään ympärivuorokautisen kuuntelun. Nimi "Pykälä" tuli siitä, että vielä työssä ollessaan Antton A. Puttonen oli ollut ammattientarkastaja ja tässä tehtävässään hän oli osoittautunut pykälän tarkaksi. Tämä tarkkuus käy hyvin ilmi "Pykälän" laatimista kuuntelupäiväkirjoista, joista käy ilmi kaikki hänen pitämänsä puhelinyhteydet tietoineen. Yhteenveto kesältä 1981 "Pykälä" kertoo mm. Varsinaiset ilmoitukset: 53 ulos, kuuluvuuskokeilu: 24 ulos ja 102 sisään, alusten liikkumiset: 23 ulos ja 153 sisään, linkkinä: 34 ulos ja 12 sisään,"Saarelle" 88 ulos ja 61 sisään, hämäräkutsuja: 8 sisään, pelleily, kiusanteko: 12 sisään ja 3 ulos (komennettu pois kanavalta), vierailevien alusten palvelu 12 ulos ja 4 sisään. Seuraavaa LA-puhelinliikenteen laajuutta kuvastaa hyvin yhteenveto, joka on tehty ajalta 1.1.-25.10.1981 "Saaren" liikenteestä. Mukaan mahtui kaikenlaista: pelastuspyyntöjen välitystä palokunnalle ja poliisille, viestejä veneilijöiden omaisille aikataulumuutoksista, siltavahdin herättelyä, Kuopion Pursiseuran tukiaseman "Pirtti" herättelyä. Huippuna oli 5.7. jolloin kova myrsky yllätti Kallavedellä, "Saaren" yhteyksiä oli 24 LA-puhelimella ja lisäksi vielä lankapuhelinsoittoja. Yhteensä LA-puhelinyhteyksiä kesällä 1981 "Saarella" ja "Pykälällä" oli 919 kappaletta. Yhteenvedossaan "Pykälä" toteaa muun ohessa "Iloa lienee tuottanut se ettei tiettävästi kukaan jäänyt apua vaille sitä pyydettäessä, puhumattakaan että kukaan olisi hukkunut, sillä sellaisten tapausten varalle "Saarikin" pyyteettömästi toimi. "Saari" poistui keskuudestamme loppuvuodesta 1981 ja myöhemmin "Pykälälläkin" alkoi ikä vaatia veronsa ja hän lopetti päivystyksen 1989.

Maissa ollessa päivystävään kippariin sai ennen NMT aikaa yhteyden joko puhelimitse tai henkilöhakulaitteen avulla. GSM-verkon aloitettua toimintamsa on yhdistyksen päivystysnumero ollut ympäri vuoden ja vuorokauden 0400-122500 (NMT 049-122500). Kuopion aluehälytyskeskus oli hankkinut meri-VHF puhelimen 1989 ja VHF-puhelimet olivat muutenkin yleistyneet vesillä. Samaan aikaan NMT- ja GSM-puhelimet yleistyivät ja LA-puhelinten merkitys pieneni. Tukiasematoiminta loppui ja siirryttiin uuteen puhelinaikakauteen. Yhdistyksen aluspäivystystoiminta toimi entisellään, mutta kipparien tavoitettavuus parani GSM-puhelinten käyttöönoton myötä. Päivystysaluksen lähtövalmius on saatu 1990-luvun lopulla 30 minuuttiin rajoitetulla miehistöllä.

VARAINHANKINTA

Alussa yhdistyksen johtokunta sitoutui asiaansa kirjaimellisesti, sillä johtokunta otti yhdistykselle lainaa 2000 markkaa PSP:stä p/v OLLIn hankintaa ja kunnostusta varten sekä myöhemmin vielä lisää 3000 markkaa, takaajina olivat tietenkin johtokunnan jäsenet. P/v OLLIn hankintaan myönsi Kuopion kaupunki myös pienen avustuksen. Yhdistys on pyrkinyt hankkimaan omatoimisesti rahaa ottamalla osaa tapahtumiin ja myymällä niissä erilaista tavaraa. Kallavesj?-näyttelyissä on ollut tarjolla merkkejä, paitoja, pelastusrenkaita jne. Satamakauden avajaisissa yhdistys myi makkaroita, jäätelöä, limpparia ja omia myyntiartikkeleitaan. Samassa yhteydessä julkaistiin myös useampana vuonna lehti, josta saatiin mainostuloja.

Elokuussa 1982 johtokunta otti lainaa 30 000 markkaa HOP:stä kalustohankintoja varten, sen takaisinmaksusta selvittiin kuitenkin kunnialla. Satunnaisina suurempina tuloina ovat olleet jo edellä mainitut syväsataman tukkisavotta sekä Kuopion kaupungin työmaakuljetukset. Avustukset ovat olleet työn takana 1970-luvun lopulla palo- ja pelastustoimi myönsi vuosittain yhdistykselle avustuksen, joka maksettiin tilikirjojen tarkistuksen jälkeen.1970-luvulla ja taas 1980-luvulla yritettiin herätellä ympäristökuntia sekä suurimpia teollisuusyrityksiä avustamaan Pohjois-Savon Järvipelastusyhdistystä, laihoin tuloksin. Kuopin kaupungille kuuluu suurkiitos avustuksista, joita se on vuosien mittaan myöntänyt yhdistyksen toiminnan tukemiselle, nykyisin avustus on vakiintunut omalle tasolleen. Myöskään ei sovi unohtaa Suomen Meripelastusseuraa, jonka avustukset yhdistykselle ovat tulleet pääosiltaan kaluston ja niiden korjausten muodossa. Pääseuran apu on ollut ensiarvoista ja taannut toimintamme jatkuvuuden.

 

Vuoden 1999 keväällä Rib nimettiin www.raketti.net nimiseksi ja sitä vastaan yhdistys sai nettipalvelimen, ja yhdistyksen sivut internettiin avattiin ( www.kjp.raketti.net ). Talvella 2001 nimettiin luttero uudelleen ja nyt www.helpjet.com nimiseksi ja siihensopimukseen liittyy p/r Herman Saastamoisen tietokone, joka mahdollidtaa digitaalisen merikortin käytön ja GPS yhteyden siihen.

Varsin merkittävä on keväällä 2000 solmittu sopimus Saastamoisen säätiön kanssa. P/r Harmaja sai nimen p/r Herman Saastamoinen 10.7.2000.

Talous perustuu kolmikantaan, omatoiminen rahoitus noin 50 %, Kuopion kaupungin vuosittainen avustus noin 25 % ja Saastamoinen säätiön sopåimus noin 25 % toiminnan menoista.

PELASTUSHARJOITUKSET

Ensimmäinen pelastusharjoitus, johon yhdistys otti osaa järjestettiin 13.6.1972. Siihen osallistui joukkoja Kuopion poliisilaitokselta, palokunnasta Punaisesta Rististä, Kuopion Pursiseurasta, Karjalan Lennostosta sekä Järvisisseistä. Toiminta Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun kanssa ollut tiivistä ja ensimmäisenä yhdistyksen edustajana Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun läänintoimikuntaan valittiin 12.2.1975 Jukka Halonen. Yhdistyksen edustaja on ottanut osaa Pepa:n kokouksiin ja jäsenistöä on koulutettu Pepa:n kursseilla. Yhdistys on ottanut aktiivisesti osaa Pepa:n järjestämiin pelastusharjoituksiin, joista ehkä suurin vesipelastuksen osalta oli Ruokovirran kanavalla tapahtunut kuiviteltu laivan karilleajo sekä laivapalo. Kyseiseen tapahtumaan otti osaa noin 15 suurta yhdistyksen etsintälaivuevenettä apuveneineen. Osaltamme harjoitus sujui hyvin ja saimme erityismaininnan radiopuhelinliikenteen mallikkaasta hoidosta. Kyseistä radiopuhelinliikennettä osaltamme hoiti radioamatöörinäkin toiminut Jorma Janhunen. Paluumatka harjoituksesta oli mieliin painuva, koska oli syysilta, pimeää ja väylä ei ollut valaistu, mutta siitäkin selvittiin taidolla. Kesällä 1999 järjestettiin Ritoniemen läheisyydessä tuhoutuneen veneen miehistön etsintäharjoitus, jossa etsittävät oli osittain veden alla saarten rannoissa sinisissä haalareissa. kolmesta löytyi kaksi ja menetyksiksi kirjattiin perämoottorin potkuri ja osa alapäästä, lisäksi kaksi muutakin kivillä käyntiä. Opetuksena oli, että kartat on syytä pitää ajan tasalla, sillä uudessa kartassa kivet oli merkattu. P/r Herman Saastamoinen osallistui ensimmäisen kerran harjoitukseen 23.11.1999, jolloin Jännevirrralla oli jo yli 10 cm jää ja arki-illan ajo harjoituspaikalle keskeytettiin klo 22.00 ja käännyttiin kotisatamaan. Syksyllä 2000 valaistiin Sysimustan etsintäharjoituksen etsijöille ranta-alueita kulkemisen helpottamiseksi.

Muu toiminta vesillä

Yhdistyksen jäsen Pirkko Laurio osallistui Suomen Meripelastusseuran lähettämänä vuonna 1992 Yhdysvaltain rannikkovartioston pienvenepäällikkökurssiin. Yhdistyksestä Pekka Nyström kutsuttiin p/r Harmajan päälliköksi purjehdukselle 10.-16.6.1996. Purjehdus tapahtui reittiä Helsinki-Tukholma-Visby-Helsinki. Yhdistyksen p/v OLLI otti osaa Kuopion Pursiseuran järjestämään navigointikilpailuun ollen tuloksissa toisella sijalla. Kipparina toimi Sakari Savolainen ja navigaattorina Raimo Raatikainen. Järvipelastusyhdistyksen järjestämän Syyslyhty-pimeänavigointikilpailuita on järjestetty useina syksyinä ja lähes aina p/v OLLIn miehistö on pärjännyt suunnistusosuudessa parhaiten. Kartan ja kompassin käytön edistämiseksi yhdistyksen toimesta hankittiin Kuopion sataman selälle vuonna 1986 kompassintarkistuspoiju joka myöhemmin siirrettiin Pirttiniemen edustalle. P/r Herman Saastamoinen on ollut tukialuksena elämyksellisiä "pelastautumiskoulutuksia" järjestettäessä.

KOKOONTUMISPAIKAT

Alussa toiminta oli viranomaisvetoista ja niinpä kokoonnuttiin vanhan paloaseman toisessa kerroksessa Puistokatu 25.Vuoden 1980 alussa yhdistys vuokrasi käyttöönsä Kuopion kaupungilta matkustajasatamassa olevan ns. "hevosmiesten huoltorakennuksen". Rakennusta alettiin kutsua yhdistyksen jäsenistön keskuudessa "Satamatuvaksi" ja se tarjosi mainion kiinteän, laituripaikkoja lähellä olevan tukikohdan yhdistyksen toiminnalle. Vuonna 1981 kaupunki vuokrasi satamasta aluetta Keskusosuusliike Hankkijalle, mutta silloisen teknisen apulaiskaupunginjohtaja Olli Hyönän myötävaikutuksella jätettiin "Satamatuvan" alue pois vuokra-alueesta, ja se jäi näin ollen yhdistyksen käyttöön. Tilanteen näin selkiydyttyä "Satamatuvalla" tehtiin talkoilla täydellinen remontti sisäosissa ja kaupunki kunnosti rakennuksen ulkopuolen. "Satamatuvalla" oli toimistotila, pieni keittiösyvennys, varastotilaa sekä koulutuskäyttöön soveltuva huone.

Rakentaminen satamassa alkoi tulla ajankohtaiseksi, "Satamatuvan" kohtalona oli jäädä jalkoihin ja yhdistys joutui muuttamaan 1989 entiseen Carlsonin kivitaloon Kauppakadun ja Satamakadun kulmaan toiseen kerrokseen. Tila oli sokkeloinen ja epäkäytännöllinen, mutta tyhjää parempi. Evakko päättyi vuonna 1991 ja yhdistys palasi jälleen satamaan. Kaupunki vuokrasi yhdistykselle tilat satamamakasiinista. Alakerrassa oli pieni kokoushuone ja yläkerrassa säilytystiloja tavaroille. Uusi vuosituhat alkoi taas muutolla, satamamakasiinia rakennettiin uuteen uskoon ravintolakäyttöön ja yhdistyksen oli palattava juurilleen eli vanhalle paloasemalle, nyt kuitenkin kellaritiloihin.

 

Edellisen lisäksi 1980-luvun puolivälissä heräsi ajatus saaritukikohdasta, ja paikka löytyikin Iivarinsalon lounaiskärjestä, mistä Kuopion kaupunki vuokrasi yhdistykselle, 15.4.1987 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella, alueen tukikohdaksi. Alueelle siirrettiin kaupungin lahjoittama saunarakennus lopetetulta Taivalharjun leirialueelta. Rakennettiin tukeva laituri aluksia varten sekä huoltorakennus. Lehtoniemestä purettiin hirsirakennus aikomuksella siirtää se Iivarinsaloon, mutta rakennus oli osaksi laho, ajatuksesta luovuttiin ja hirsistä tehtiin rantaan nuotiolaavu. Päätettiin rakentaa talkoilla uusi rakennus Iivarinsaloon. Rakennuspiirustukset ja rakennuslupa saatiin 21.3.1988. Monien vaiheiden jälkeen päärakennuksen rakentaminen Iivarinsalon tukikotaan aloitettiin peruskiven muurauksella vuonna 1991. Talkoiden ja hyvien yhteistyökumppanien avustusten sekä myös henkilökohtaisten lahjoitusten ja työpanosten avulla saatiin viettää rakennuksen tupaantuliaisia 3.-4.8.1996. Viimeisin rakennusprojekti on agrekaattikoppi koneineen alueen sähköistämiseksi valmistui syjsyllä 2000. Koneet lahjoitti yhdistyksen pitkäaikainen jäsen Väinö Kinnunen.

JAOSTOT

Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti yhdistykselle voidaan perustaa jaostoja tarpeen mukaan. Jaostojen määrä on vaihdellut aina tarpeen mukaan, seuraavassa poimintoja eräiden jaostojen toiminnasta:

Radiopuhelinjaosto

Jaoston nimi oli aiemmin LA-jaosto, mutta muuttuneen radiokaluston myötä nimi muutettiin vuonna 1981 radiopuhelinjaostoksi. Jaoston tehtävänä oli ensinnäkin huolehtia yhdistyksen radioliikennekalustosta, sen toiminnasta, huolloista ja ajanmukaisuudesta sekä tarvittavista luvista. Toiseksi jaosto julkaisi ja piti ajantasalla Saimaan alueen radiopuhelinluetteloa veneilijöille. Julkaisu ilmestyi Kauko Laaksosen johdolla koottuna vuosina 1979, -81, -83, -85, -88, -90. Kolmanneksi jaosto järjesti käytännön puhelinpäivystyksen veneilykautena. Neljänneksi jaosto järjesti koulutusta puhelimien toiminnasta ja liikennöinnistä, myös järjestettiin VHF-radiopuhelimen hoitajan tutkintoon valmentavia kursseja, joita ovat pitäneet Jorma Janhunen ja Pekka Hämäläinen.

Navigaatiojaosto

Tällä jaostolla oli ainoana jaostona viralliset säännöt, tämä siksi että jaosto kuului Suomen Navigaatioliittoon ja sai näin oikeuden järjestää koulutusta ja koetilaisuuksia navigoinnin taidoissa.

Jaostoon kuuluivat jäseninä Suomen Navigaatioliiton laivuritutkinnon suorittaneet. Jaoston perustava kokous pidettiin 25.4.1980 jolloin paikalla oli 15 jäsentä. Jaostoa johti jaostokapteeni apunaan viisihenkinen jaostotoimikunta, ensimmäiseksi jaostokapteeniksi valittiin apulaispalopäällikkö Atte Kröger. Jaoston toimesta pidettiin Suomen Navigaatioliiton saaristo-, rannikko- ja avomerilaivurikursseja ainakin seuraavilla paikkakunnilla: Kuopio, Siilinjärvi, Tervo, Keitele, Iisalmi, Mikkeli, Pielavesi, Vehmersalmi. Opettajina toimivat ainakin Pentti Liukkonen, Kalevi Tanskanen, Jorma Janhunen, Lauri Ruotsalainen ja Raimo Raatikainen. Myös omille jäsenille pidettiin navigaatiokurssi vuonna 1980 sekä muita kursseja eri aiheista.

Etsintälaivuejaosto

Tämän jaoston tehtävänä oli järjestää etsintälaivueet ja etsintäharjoitukset sekä koota tiedot etsintälaivueista viranomaisille sekä Vapaaehtoiselle Pelastuspalvelulle. Ensimmäiseksi etsintälaivueiden kokoojaksi oli valittu 1972 majuri evp Jukka Halonen. Etsintälaivuetoiminta nähtiin tärkeänä toimintana ja 1980-luvulla yhdistyksen etsintälaivueisiin kuului yli 30 erikokoista alusta ja venettä. Toiminta oli jaettu laivueisiin siten, että kuhunkin laivueeseen kuului sekä isoja että pieniä veneitä ja jakoperusteena oli vesialueen tuntemus. SAR-venetoiminta on supistunut muutamaan alukseen, joilla on VHF-puhelimet ja aktiivinen miehistö.

Naisjaosto

Useissa yhdistyksissä on toiminut vireitä naisjaostoja, "pelastusrenkaita". Myös Kuopiossa on keskusteltu useampaankin otteeseen naisjaoston perustamisesta, tiettävästi ensimmäisen kerran 25.7.1972 yhdistyksen yleisessä kokouksessa. Asiaa heräteltiin henkiin 1980-luvulla uudelleen, mutta toiminta jaostossa ei ottanut "tulta". Naiset olivat kyllä mukana innolla tapahtumien järjestelyissä, mutta eivät halunneet järjestäytynyttä toimintaa. Lieneekö ollut syy ettei löytynyt vahvaa vetäjää jaostolle.

KOULUTUS JA NEUVONTA

Yhdistys panosti koulutukseen ja asennekasvatukseen järjestäen kursseja, tietoiskuja sekä näytöksiä, joista ohessa muutamia esimerkkejä. 25.5-8.6.1982 yhdistyksen p/v OLLI miehistöineen otti osaa poliisin järjestämään tietoiskuun Kuopion vesialueella. Tilaisuuksissa, joita oli viidessä eri paikassa, poliisi pysäytti veneet ja yhdistyksen edustajat jakoivat veneilyturvallisuustietoa. Osallistumisehtona yhdistyksellä oli se, ettei poliisi saanut sakottaa tässä tilanteessa veneilijöitä esiintyvistä puutteista. Vuonna 1989 järjestettiin Veneilykoulu-kurssi, jossa oppimisen aiheina olivat laituriin tulo ja laiturista lähtö, ankkurointi, tärkeimmät solmut, radiopuhelimet, hyvät merimiestavat, hätämerkit ja niiden käyttö sekä liikkuminen huonolla säällä. Opettajina toimivat satamapäällikkö Lauri Ruotsalainen, Pekka Hämäläinen, Raimo Raatikainen ja Liikkuvan poliisin edustaja. Yhdistyksen toimesta pidettiin Kuopion palolaitoksen jokaiselle vuorolle veneilykoulutusta, jonka opettajana toimi Raimo Raatikainen. Myös vakuutusosakeyhtiö Pohjola piti tilaisuuden vesillä liikkumisesta. Tilaisuudessa esittivät osuutensa myös satamapäällikkö Lauri Ruotsalainen ja Raimo Raatikainen. Edellä olevan lisäksi järjestettiin lukuisia pieniä tietoiskuja veneturvallisuudesta ja vesillä liikkumisesta. Vuosituhannen vaihteessaon osallistuttu "viisaasti vesillä" kampanjatilaisuuksiin sekä julkaistu esite veneilijöille hätätapauksia varten. Esitettä painettiin kahtena vuonna 5000 kpl kumpanakin. Esitettä jaetiin kuopiolaisille veneilijöille vuoden 1999-2000 satamamaksujen yhteydessä noin 3000 kpl ja lisäksi esite on ollut jaossa messuilla ja yhteistyökumppaneiden toimipaikoissa ja sitä on ollut saatavissa Saimaan alueen veneilypalvelupaikoissa. Vuoden 2000 aikana koulutettiin kansimiehiä siten, että käytiin läpi merenkulkulaitoksen vaatimusten mukainen kansimieskoulutus: EA 1, sammutus ja pelastautuminen aluksilla sekä alustenkäsittely. Kansimieskirjan haki muutama jäsen, jolloin miehistö saadaan vaatimusten mukaiseksi "ammattiliikenteessä".

NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT

Kallavesj?-näyttelyyn yhdistys on osallistunut vuodesta 1972 alkaen, jolloin näyttely pidettiin Kuopion ammattioppilaitoksella Vene- ja retkeilynäyttely-nimisenä. Näyttelyissä yhdistys on esitellyt pelastustoimintaa, antanut veneilyyn liittyvää informaatiota, esittänyt pelastusnäytöksiä sekä toimintansa tukemiseksi myynyt veneilyyn liittyvää tavaraa. Erityisen aktiivinen kausi oli 1980-luvulla, jolloin yhdistyksen piirissä paneuduttiin toiminnan esilletuomiseen niin yleisön kuin viranomaistenkin piirissä ja tätä kautta toivottiin saatavan myönteistä julkisuutta, joka kohentaisi myös yhdistyksen rahatilannetta.

Joka vuodelle valittiin kiinnostava teema, jonka ympärille rakennettiin ohjelma. Yhdistys esitteli Kuopion uimahallissa olevalla osastollaan mm. pelastautumispukujaan, jolloin yleisöstä halukkaat pääsivät kokeilemaan altaaseen niiden tehokkuutta. Eräänä vuonna rakennettiin uimahallin henkilökunnan suosiollisella avustuksella hallin katon välitilaan vinssi, jolla nostettiin altaasta pelastaja ja pelastettava. Näin luotiin kuva kuinka "helikopterilla" voidaan nostaa apua tarvitsevat turvaan. Yksi merkittävimmistä oli vuosi, jolloin esiteltiin pelastussukka ensi kertaa Kuopiossa. Uimahallissa oli rakennettu noin 10 metriä pitkä pelastussukka kerroksista alas altaan päälle ja sukan alapäähän puhallettava pelastussilta. Ensiesittelyssä katsomossa istuivat kaikki ympäristökuntien palopäälliköt univormuissaan seuraamassa pelastusesitystä, se oli komeaa katsottavaa. Valitettavasti Kallavesj?-näyttely siirtyi pois uimahallista, ja näin menetettiin meille niin tutun vesielementin edut näytöksissä.

Roll-laivojen toimitusjohtaja Rolf Stellberg näki yhdistyksessä oivallisen kumppanin järjestämään satamakauden avajaisia ja niinpä 1980-luvulla yhdistys osallistui monipuolisella ohjelmistolla tapahtumiin. Pelastusnäytös kaatuvine veneineen oli vakio-ohjelmistoa. Vuonna 1985 yhdistys sai järjestelyvastuun satamakauden avajaisiin. Toukokuun 29 päivänä järjestetyssä tilaisuudessa oli mm. laskuvarjohyppy satamaan, juhlallinen lipunnosto, "sukellusvene" Kallavedellä ja huippuna oli ainutlaatuinen puolustusvoimien keskiraskaan helikopterin esittämä pelastusnäytös , jonka juonsi Anssi Kukkonen. Näytöksessä vene oli kaatunut ja henkilö oli joutunut veden varaan, josta helikopterin pintapelastajan avulla "uhri" nostettiin helikopteriin ja saatiin nopeasti ensiapuun. Satamakauden avajaiset houkuttelivat paljon yleisöä, parhaimmillaan 12-15 000 henkeä. Yhdistyksen osuudeksi jäi myös makkaroiden ja jäätelön myynti tapahtumissa ja näin saatiin taas kassaan rahaa. Satamakauden avajaisten yhteydessä julkaistiin myös veneilyyn liittyvä lehti "p/v OLLI", jossa eri asiantuntijat kirjoittivat ajankohtaisista veneilyaiheista.

Ei sovi jättää huomiotta myöskään Suomen Meripelastusseuran ja viranomaisten toimeksiannosta tehtyä videota vuodelta 1992, joka kuvattiin Kuopion vesialueella ja yhdistyksen jäsenten ja kaluston toimiessa "filmitähtinä". Tätä videota "TURVAAN TURVAAN" esitettiin televisiossa useampaankin kertaan. Kun yhdistys sai 1980-luvun alussa käyttöönsä tilat Satamatuvalla, järjestettiin siellä monia koulutustilaisuuksia. Vakinaisen tilan saaminen loi myös perustan sille, että maanantai-ilta valittiin vakinaiseksi kokoontumisillaksi jäsenistölle. Satamatuvalla järjestettiin myös monena vuonna perinteinen pikkujoulu maittavine joulukinkkuineen ja jouluruokineen, "kinkkumestarina" ja valokuvaajana kunnostautui Martti "Masi" Simpanen. Osanotto pikkujouluun oli runsas ja mikä mukavinta myös puolisot olivat mukana niin järjestelyissä kuin ohjelman suorituksessakin. Kerran vietettiin pikkujoulua satamassa olevassa "Koitereen Helmi" nimisessä vanhassa tukkiporukan majoitusproomussa. Aikanaan proomu siirrettiin Rauhalahteen ja sai nimen "Savonmuan Hilima". Yhdistyksen 20-vuotisjuhlat pidettiin m/s ROOMEOlla Iivarinsalossa vuonna 1991. Joka kevät järjestetään purjehduskauden alakjaisiksi lipunnosto Iivarinsalossa ja syksyllä sen lasku purjehduskauden päätteeksi. Osanottomäärä on vaihdellut sangen runsasti muutamista kymmeniin.

MUISTAMISET

Suomen Meripelastusseuran ansiomerkki

597 Venäläinen Hannu

Harrastusmerkki

123 Hassinen Juhani

124 Venäläinen Hannu

144 Kemppainen Martti

217 Huovinen Reijo

218 Karstinen Matti

219 Kojonkoski Kalevi

220 Kolari Eino

221 Ruutu Matti

323 Raatikainen Raimo

324 Ruotsalainen Lauri

325 Rautiainen Vesa

326 Tuovinen Pentti

SMPS:n pienoislippu

Kuopion Rotaryklubi, Vakuutusosakeyhtiö Pohjola

Keränen Pentti, Pirinen Heikki O., Puttonen Anton A., Raatikainen Raimo, Ruotsalainen Lauri

Kunnialaatta

Korhonen Esko, Suomen Petrooli

 Yhdistyksen kunniajäsenet

Liukkonen Pentti, Tanskanen Kalevi, Karstinen Matti, Korhonen Esko